Seminaari, kokous ja veto.

Lauantaina tuli oltu Toimihenkilöunionin V-S piiriseminaarissa Herrankukkarossa Rymättylässä. Ensimmäisen huomioni kiinnitin taas ikärakenteeseen. Meitä alle kolmekymppisiä ei ollut kovinkaan montaa, mutta hyvä että oli edes pari. Toinen huomioni kiinnittyi säähän. Ollaan reippaasti yli puolen välin tammikuuta, eikä talvi ole päässyt kunnolla edes alkamaan.

Piirin vuosi tapahtumineen vaikuttaa ihan lupaavalta. Tilaisuuksia on moneen makuun ja lapsiperheetkin on otettu hyvin huomioon. Yhteistyötä tehdään tänäkin vuonna yhdessä Satakunnan kanssa esim. järjestöristeily. Lapsiperheet pääsevät Muumimaailmaan ilmaiseksi elokuun lopussa, koko paikka on varattu TU:n V-S piirille ja Satakunnalle. Edunvalvontaan liittyen tilaisuuksia on alueittain ja aloittain eli aikamoinen liuta tapahtumia. Positiivisena pidän järjestöjohtamisen peruskurssin pilottia, johon aion itsekin osallistua. Tällaista kurssia on odotettu vuosi ja hämmästyksekseni innokkaita osallistujia oli vähäinen määrä. Meistä kolmesta kymmenestä aktiivista vain kolme ilmoittautui kurssille. No täytyy ottaa huomion, että suurimmalla osalla rupeaa olemaan kalenterissa jo aika paljon ohjelmaa, joten kurssi ajan sovittaminen omaan ohjelmaan on voinut olla joillakin hankalaa. Täytyy toivoa, että osallistujia löytyy, jotta kurssi tulisi onnistumaan.

Sunnuntaina oltiin Tuorlassa pitämässä valtuustoryhmän kokousta. Lähinnä keskusteltiin kuntaliitokseen liittyvistä asioista. Paikalla oli myös kaupunginjohtaja Harri Virta, joka kertoi kuntaliitoksen ajankohtaisista kiemuroista.

Maanantaina tuli sitten lyötyä ehkä elämäni tyhmin veto. Löin veto vaimoni kanssa siitä, että laihdutan kymmenen kiloa. Aikaa sain elokuun loppuun. Vaaka näytti eilen 98 kiloa, joten tavoite on päästä alle 88 kilon. Eilen se vielä tuntui helpolta, mutta tänään pistää jo ajattelemaan.

Puu kaatuu

Törmään useasti kysymykseen, että onko pienempi kunta tehokkaampi. Asiaa tiedustelevat yleensä Turussa asuvat ystäväni.

No tällä viikolla sain taas hyvän esimerkin kerrottavakseni Kaarinan palveluiden toimimisesta. Soittelin maanantaina puiden kaatoon lupaa kaupungin puutarhurilta Hartoselta. Ensinnäkin hän vastasi puheluun välittömästi. Minun ei tarvinnut kuunnella musiikkia puolta tuntia odotellakseni läpi pääsyä. Toiseksi hän lupasi tulla paikalle välittömästi ja näin hän tekikin. Kolmanneksi hän soitti minulle vielä varmistaakseen, että kaikki oli tullut selväksi mitä hän oli vaimoni kanssa jutellut. Luvat sain puiden kaatoon, eikä tarvinnut odotella viikkoja.

Hartosen mukaan pihani ”metsikkö” oli jo teollisuusmetsän kaltaista, joten pientä harvennusta se kaipailikin. Pitäisi sen verran kaataa puita, että puiden oksat eivät koske enää toisiinsa. Myös talon välittömässä läheisyydessä olevat puut tulisi poistaa. Joten jos ei vähän aikaan ilmesty tekstiä blogiin, niin olen todennäköisesti metsätöissä.

Pommeja ja raketteja

Uutta vuotta on jo tovi eletty. Töihin on palattu ja talvea odotellaan edelleen.

Uuden vuoden vietto meni perinteisesti. Oltiin sisällä piilossa pommeilta ja raketeilta. Vanhin lapsistani pelkää raketteja yli kaiken ja kävelee sisätiloissakin kuulosuojaimet päässä. Hän jopa nukkui kuulusuojaimet päässä. Nuorempi nyt ei ole vielä raketeista perusta. Vähän herkuteltiin eri ruuilla ja pelailtiin pelejä. Ei mitään erikoista, mutta minulle riittää pelkästään perheen kanssa oleminen uutena vuotena.

Naapuruston pojatkin toivottivat meidät tervetulleeksi alueelle. Räjäyttivät postilaatikkomme. Onneksi meillä on metallinen laatikko, jonka sai takomalla takaisin mallilleen. Sääliksi käy niitä asuinalueemme kahta perhettä, joiden postilaatikot olivat sulaneet.