Seminaari, kokous ja veto.

Lauantaina tuli oltu Toimihenkilöunionin V-S piiriseminaarissa Herrankukkarossa Rymättylässä. Ensimmäisen huomioni kiinnitin taas ikärakenteeseen. Meitä alle kolmekymppisiä ei ollut kovinkaan montaa, mutta hyvä että oli edes pari. Toinen huomioni kiinnittyi säähän. Ollaan reippaasti yli puolen välin tammikuuta, eikä talvi ole päässyt kunnolla edes alkamaan.

Piirin vuosi tapahtumineen vaikuttaa ihan lupaavalta. Tilaisuuksia on moneen makuun ja lapsiperheetkin on otettu hyvin huomioon. Yhteistyötä tehdään tänäkin vuonna yhdessä Satakunnan kanssa esim. järjestöristeily. Lapsiperheet pääsevät Muumimaailmaan ilmaiseksi elokuun lopussa, koko paikka on varattu TU:n V-S piirille ja Satakunnalle. Edunvalvontaan liittyen tilaisuuksia on alueittain ja aloittain eli aikamoinen liuta tapahtumia. Positiivisena pidän järjestöjohtamisen peruskurssin pilottia, johon aion itsekin osallistua. Tällaista kurssia on odotettu vuosi ja hämmästyksekseni innokkaita osallistujia oli vähäinen määrä. Meistä kolmesta kymmenestä aktiivista vain kolme ilmoittautui kurssille. No täytyy ottaa huomion, että suurimmalla osalla rupeaa olemaan kalenterissa jo aika paljon ohjelmaa, joten kurssi ajan sovittaminen omaan ohjelmaan on voinut olla joillakin hankalaa. Täytyy toivoa, että osallistujia löytyy, jotta kurssi tulisi onnistumaan.

Sunnuntaina oltiin Tuorlassa pitämässä valtuustoryhmän kokousta. Lähinnä keskusteltiin kuntaliitokseen liittyvistä asioista. Paikalla oli myös kaupunginjohtaja Harri Virta, joka kertoi kuntaliitoksen ajankohtaisista kiemuroista.

Maanantaina tuli sitten lyötyä ehkä elämäni tyhmin veto. Löin veto vaimoni kanssa siitä, että laihdutan kymmenen kiloa. Aikaa sain elokuun loppuun. Vaaka näytti eilen 98 kiloa, joten tavoite on päästä alle 88 kilon. Eilen se vielä tuntui helpolta, mutta tänään pistää jo ajattelemaan.

Puu kaatuu

Törmään useasti kysymykseen, että onko pienempi kunta tehokkaampi. Asiaa tiedustelevat yleensä Turussa asuvat ystäväni.

No tällä viikolla sain taas hyvän esimerkin kerrottavakseni Kaarinan palveluiden toimimisesta. Soittelin maanantaina puiden kaatoon lupaa kaupungin puutarhurilta Hartoselta. Ensinnäkin hän vastasi puheluun välittömästi. Minun ei tarvinnut kuunnella musiikkia puolta tuntia odotellakseni läpi pääsyä. Toiseksi hän lupasi tulla paikalle välittömästi ja näin hän tekikin. Kolmanneksi hän soitti minulle vielä varmistaakseen, että kaikki oli tullut selväksi mitä hän oli vaimoni kanssa jutellut. Luvat sain puiden kaatoon, eikä tarvinnut odotella viikkoja.

Hartosen mukaan pihani ”metsikkö” oli jo teollisuusmetsän kaltaista, joten pientä harvennusta se kaipailikin. Pitäisi sen verran kaataa puita, että puiden oksat eivät koske enää toisiinsa. Myös talon välittömässä läheisyydessä olevat puut tulisi poistaa. Joten jos ei vähän aikaan ilmesty tekstiä blogiin, niin olen todennäköisesti metsätöissä.

Pommeja ja raketteja

Uutta vuotta on jo tovi eletty. Töihin on palattu ja talvea odotellaan edelleen.

Uuden vuoden vietto meni perinteisesti. Oltiin sisällä piilossa pommeilta ja raketeilta. Vanhin lapsistani pelkää raketteja yli kaiken ja kävelee sisätiloissakin kuulosuojaimet päässä. Hän jopa nukkui kuulusuojaimet päässä. Nuorempi nyt ei ole vielä raketeista perusta. Vähän herkuteltiin eri ruuilla ja pelailtiin pelejä. Ei mitään erikoista, mutta minulle riittää pelkästään perheen kanssa oleminen uutena vuotena.

Naapuruston pojatkin toivottivat meidät tervetulleeksi alueelle. Räjäyttivät postilaatikkomme. Onneksi meillä on metallinen laatikko, jonka sai takomalla takaisin mallilleen. Sääliksi käy niitä asuinalueemme kahta perhettä, joiden postilaatikot olivat sulaneet.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2008

Vuosi rupeaa olemaan pikkuhiljaa takanapäin. Mennyttä vuotta ajateltaessa tulee ensimmäisenä mieleen, että helppo vuosi se ei ollut.

Eduskuntavaalit eivät menneet nappiin meiltä demareilla. Menetettiin useita paikkoja ja tiputtiin oppositioon. Tietenkin onhan se hyvä välillä katsoa maan menoa oppositiostakin, niin voi taas hallituksessa olla silmät paremmin auki. Mielenkiinnolla odotan seuraavia eduskuntavaaleja, josko sitten pääsi vaikka itsekin ehdolle. Viimeksi jäi niin hilkulle tuo jäsenäänestyksentulos.

Työpaikallanikaan ei vuosi ollut hääppöinen. Käytiin läpi laajat YT-neuvottelut ja jouduttiin hyvästelemään useita työkavereita. Täytyy toivoa, että tuleva vuosi olisi poikkeuksellinen eikä työpaikallani olisi ainuttakaan YT-neuvottelua. Valtakunnallisestikin käytiin neuvotteluja. TUPOn kaatuessa jo alkumetreillä aloitettiin neuvottelut aloittain. Metalli teki työntekijöiden osalta sopimuksen jo ennen kesälomia. Tuosta sopimuksesta olenkin eniten kuullut purnausta. Kenttä ei ollut aivan tyytyväinen saamaansa palkankorotuksiin, eikä Vuorenmaan tapaan toimia. Omalta osaltani pidän kemian toimihenkilöiden sopimusta kohtuullisena, vaikkakin se pohjautuu aikalailla palkkojenosalta metalliin sopimukseen. Tehy oli sitten taas oma lukunsa, mutta ei siitä enää sen enempää. Tulevaisuus kertoo oliko Tehyn sopimus hyvä vai ei.

Jokelan tragedia taas yllätti koko Suomen järkyttävyydellään. Toivottavasti tulevaisuudessa vältyttäisiin vastaavilta tapauksilta ja otettaisiin vakavasti lasten pahoinvointi ja ennaltaehkäisevätyö. Päättäjien tulisi muistaa Jokela vielä tulevaisuudessakin, jotta eduskunnan salissa kuullut puheet eivät jäisi vain puheiksi.

Omalla kohdallani loppu vuosi oli onnistumisien suma. Ostimme vaimon kanssa omakotitalon ja vietimme siellä joulun läheisten kanssa. Vaimoni kertoi myös minulle ilouutisen, josta kerron lisää sitten lähempänä juhannusta.

Ei muuta kuin tulevaa vuotta odotellessa.
Hauskoja hetkiä uuteen vuoteen 2008.

Lättyä pussiin

Eilen pelattiin perinteinen välipäivien lätkä eli Kastun lukion vanhat pelurit yrittivät saada lättyä pussiin. Pari kertaa olen aiemminkin ehtinyt välipäivinä pelailemaan, mutta eilen viimeksi. On mukavaa nähdä vanhoja tuttuja ja vaihtaa melkein koko vuoden kuulumiset keskenään. Huonoa pelailussa on se, että huomaa olevansa jälleen kerran huonossa kunnossa. No kuntoa voi taas alkaa kohottaa, vaikka aina niin tehokkaan uudenvuoden lupauksen voimalla.

Muistan aina kun pikku poikana yritti päästä mukaan isojen poikien peleihin. Päästyäni mukaan olin pihalla pelistä kuin lumiukko. Eilen oli tilanne toisin päin. Pikku pojat tulivat mukaan meidän isojen poikien peliin. NO, tällä kertaa sitten isoja poikia vietiin kuin märkää rättiä. Nykynuoriso osasi pelata tai sitten me vanhukset ruvetaan olemaan kankeita ja hitaita, kun peli ei kulje.

Positiivista oli havaita, että pelikentällä oli nuorisoa yhtälailla kun ennenkin. Tietokoneet ja muut vempaimet eivät ole vähentäneet liikkuvan kansan määrää.

Joulu oli taas ja kattilat täynnä puuroo...

Joulunpyhät tulivat ja menivät vauhdilla. Taas ollaan sorvin äärellä töissä. No tuleehan se joulu ensivuonnakin aika pian kesän jälkeen.

Vaimon kanssa jouluna pohdittiin, että koska sitä olisi viimeksi ollut lunta jouluna. Eikä ihan heti muistettu valkeata joulua. Onkohan ilmastonmuutos jo vienyt valkean joulun?

Eilen tuli dokumenttia perheestä, joka eleli mahdollisimman vähän luontoa kuluttaen. Perheellä ei ollut auto, ruuat tuli pakata paperiin kaupassa ja mökille soudeltiin kilometri tolkulla. Tällaisen dokumentin oletetaan herättävän ihmiset ajattelemaan ilmastonmuutosta, mutta näin ei suurilta osin käy. Ihmiset huvittuvat ennemmin äärimäisyyteen asti luontoa suojelevan perheen arjesta kun taas ajattelisivat itse omia tottumuksiaan. Dokumentti kääntyykin komediaksi ja se taas ei ole hyväksi luonnolle. Dokumenttien tulisi olla kantaaottavia, mutta jos halutaan todella vaikuttaa ihmisten tapoihin ja tottumuksiin tulisi tarkoin harkita ohjelman sisältöä. Kyseisen dokumentin tarkoitusperiä en tiedä, joten en aio siitä sen enempää.

Paketteja tuli taas yllin kyllin joten lapseni ja minä olemme tainneet olla kilttejä. Mielenkiintoisin lahja oli nenäkarvanpoistaja. KYLLÄ nenäkarvanpoistaja, sitä minäkin pohtisin. Illalla saunasta tullessani havahduin katsomasta itseäni peilistä, tarkemmin sanottuna sieraimiani katselin. No, vanhetessa alkaa sieraimistakin sojottaman tukku karvaa, joten pukki tietää sen.

Kaarina + Piikkiö = Kaarina

Eilen valtuustot sitten päätyivät kuntaliitoksen kannalle, joskin Piikkiössä ei oltu Kaarinan lailla yksimielisiä päätöksestä. Nyt jäädäänkin odottavalle kannalle. Tuleeko ”uusi” Kaarina hyödyntämään ykköstien varren, kehittyvätkö palvelut jatkossa samalla tavalla kuin ennenkin ja haudataanko nykyisen Kaarinan kaupungintalon remontointi ja laajennus. Joissakin tiedotusvälineissä on mainittu, että Piikkiön kunnantalo korvaisi remontointi tarpeet. Tyytyvätkö tähän viraston työntekijät? Haudataanko myös Kaarinaan suunniteltu kirjasto- ja kulttuuritalo?

Enemmän näyttäisi olevan auki olevia kysymyksiä kuin vastauksia, saati sitten päätöksiä puoleen jos toiseen. Tuleva vuosi tulee varmasti antamaan joitakin vastauksia kysymyksiin. Varmaa on se että asioista tullaan vääntämään useasti kättä, varsinkin kun ensi vuosi on vaalivuosi.